Rivien välissä

 Minua somessa seuraavat ovatkin jo kuulleet uutisen: Olen allekirjoittanut kustannussopimuksen! Itse asiassa en yhtä, vaan kaksi kustannussopimusta, ensimmäisestä osasta sekä jatko-osasta. Sekä suunnitteilla on vielä kaksi kirjaa lisää samaan sarjaan! Aion myöhemmin tehdä vielä erillisen postauksen siitä, kuinka sain kustannussopimuksen. Tässä availen nyt vähän fiiliksiä ja viime aikojen kuulumisia. Kyseessä on siis romantiikkakäsikirjoitukseni, tai myös ehkä feel goodiksi luokiteltava, joka on kulkenut työnimellä Vesi välissämme. Tästä eteenpäin aion kuitenkin jättää työnimen pois, sillä se tulee todennäköisesti muuttumaan. Paljastan kyllä lopullisen nimen täällä blogissa sekä somessa heti kun vain voin! Tarina on suunnattu aikuisille ja on tosiaan romantiikkaa historiallisella sivujuonella. Sen kustantaa Bazar ja todennäköisesti sarjan ensimmäinen osa ilmestyy alkuvuodesta 2025. Sain kustannussopimusluonnoksen sähköpostiini viimeisenä päivänä Italiassa. Oli kyllä melkoinen huipe...

 No Italiassa tietenkin! Olen itse asiassa ollut nyt kuukauden Firenzessä J:tä moikkaamassa ja vielä vajaa kuukausi edessä. Tämä tuleekin sitten olemaan viimeinen Italia-reissuni toistaiseksi, sillä J:kin tulee kesällä pysyvästi Suomeen. Tai ainakin se olisi suunnitelma, katsotaan vielä miten nämä viimeiset kouluviikot menevät. Kirjoittamisen osalta mennään aika samassa tilanteessa mitä maaliskuussa. Pääprojektina on siis yhä Vv:n editointi kustantamon palautteen pohjalta. Ensimmäinen editointikierros on onneksi takana päin, sillä jo maaliskuussa sain uuden version koelukijoille. Siinä kohtaa pidinkin kuukauden tauon kirjoittamisesta, sillä lomailin ensin perheeni kanssa ja sitten J:n kanssa täällä Italiassa ja keskityin siihen. Jokin aika sitten aloin tuorein silmin lueskella käsikirjoitusta läpi ja yllätyin iloisesti: Siitä on tullut paljon parempi ja vahvempi kokonaisuus ja vaikka se tavallaan koostuukin nyt raakatekstistä ja vanhasta tekstistä, vaikutelma ei ole tilkkutäkkimäin...

 Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo varmaan kuulleet, että olen palannut Suomeen sekä viimeisimmästä kirjoituskilpailuyllätyksestä. Suomessa vietän tällä hetkellä matkalaukkuelämää, eli asun toisten nurkissa. Wifiä ei ole aina ollut saatavilla ja lisäksi olen ollut kamalan kiireinen: aloitin taas työt, joten ne vievät kaikki päivät, ja iltaisin ja viikonloppuisin olenkin kiertänyt sosiaalisesta menosta toiseen. Mutta en valita! Syksy Italiassa oli aika yksinäinen, kun J teki pitkää päivää ja ainoa kaverini siellä oli suurimman osan ajasta muualla. Onkin ollut ihana nähdä nyt ihmisiä ja nauttia Suomen talvesta, mutta kirjoittamiselle ei kyllä ole jäänyt aikaa. Sain Mustan joutsenen (romaanikäsikirjoitus nro 8) ennen Suomeen paluuta valmiiksi ja elättelin toivoa, että saisin tehtyä sille "raakaeditoinnin" ennen joulua, mutta nyt pohdin, että hyvä jos saan ennen helmikuuta sitä tehtyä. Tauko tekee kuitenkin hyvää, onhan tässä tullut aherrettua. Toki se tarkoittaa, että suu...

 Eli täällä ollaan taas! Nyt viivyn vain noin 2,5 kuukautta, joten on vaikea kutsua tätä taidevälivuodeksi, vaikka jatkumoa viime vuodellehan tämä on. Tosin kevät on vielä vähän kysymysmerkki. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun oli tarkoitus jäädä Suomeen ja ehkä vain käväistä keväällä Italiassa. Asuntosuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi ja myös post-Italia suunnitelmat tarkentuivat, joten pohdinnassa onkin nyt, kannattaako minun vuokrata Suomesta lyhyeksi aikaa kämppää, tai onko se edes mahdollista. Niinpä voi olla, että keväälläkin vietän aikaa Firenzessä, mutta ehkä ihan tammikuusta en ole vielä tulossa mukaan. Rakastan niin paljon Suomen talvea ja rahaakin on tienattava säästöjen huventuessa. Tosin nyt tiedämme, että myös etätyön pitäisi olla mahdollista Italiasta käsin. Asun Suomessa sitten äidilläni, mikä on ihan jees vaihtoehto, mutta ei sitä toisen nurkissa jaksa koko kevättä pyöriä. Nyt kuitenkin ollaan täällä ja keskitytään kirjoittamiseen, sekä tietenkin taas some...

 Tämä on blogin ensimmäinen haastattelupostaus, eli olen laatinut itse kysymykset (ja pyytänyt lisää Instagramista) ja kirjoittanut haastateltavat vastaukset ylös (hieman sujuvoittaen). Aiheena on taiteen (erityisesti öljyvärimaalauksen) opiskelu Italiassa ja haastateltavana puolisoni J. J ja ensimmäinen maalattava värikipsi (tässä mustavalkovaiheessa tosin)  Taidemaalauksen opiskelu Firenzessä Missä koulussa opiskelet? Angel Academy of Art:ssa  Firenzessä Italiassa Mitä siellä opetetaan? Klassista lähestymistapaa piirtämiseen ja maalaamiseen, tavoitteena realismi, mutta ei fotorealismi. Koulutuksen tavoitteena on oppia maalaamaan, joten myös piirtämisvaihe tähtää siihen ja prosessi pysyy melko samana alusta loppuun. Miksi hait juuri siihen kouluun? Koska siellä on mielestäni parhaat oppilastyöt, lisäksi vertasin Firenzen koulujen hintoja ja Angelissa hinta oli halvempi kuin kaupungin toisessa koulussa. Minkälainen on tavallinen koulupäivä? 9.30-12.30 projek...

 Olemme nyt matkanneet takaisin Suomeen. Tänä iltana tulee itse asiassa jo viikko täyteen kotimaata. Se tuntuu samaan aikaan hujahtaneen ohi kaikkia läheisiä tavattaessa ja kaikenlaista supisuomalaista puuhaillessa, mutta myös hirveän pitkältä ajalta. Ihan kuin emme ikinä olisi Italiassa olleetkaan, niin helposti sujahdimme takaisin vanhoihin kuvioihin. Nyt on vielä joulukuutakin vahvemmin tullut kulttuurishokki Suomesta. Sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa monia asioita, kun käy katselemassa maailman menoa muualla. Sääthän ovat olleet kertakaikkisen kurjat, mutta ei voi valittaa, nimittäin sellainen inferno oli Firenzessä viimeisinä viikkoina että viileys ja sade tuntuvat nyt vain hyviltä! Mutta katsastetaanpas vielä kevään alussa asetettuja Italia-tavoitteita ja sitä, miten ne ovat toteutuneet. Lopuksi myös vähän infoa meidän taidevälivuotemme tulevaisuudesta. Senhän oli alun perin tarkoitus päättyä nyt keväällä, vaan kuinkas sitten kävikään... Firenzen ruusupuutarhasta Italia-t...

 Olemme nyt palanneet arkeen pieneltä lomareissultamme. Tai oikeastaan reissu kesti vain viikon ja toinen viikko lomasta meni kotona Firenzessä. Olimme ajatelleet jatkaa turisteilua täällä, mutta sää oli kertakaikkisen kamala. En muista ikinä nähneeni näin paljon rakeita Suomessa! Pakko myöntää, että olin siitä salaa iloinen. Kävimme siis Napolissa, Pompejissa ja Ischian saarella, eivätkä jalkani tuntuneet millään toipuvan kaikesta siitä kävelystä. Etenkin tuo Pompeji oli melkoinen koettelemus, vaikka samaan aikaan oli aivan haltioissani. Uskomattoman hieno paikka! Historia tulee siellä aivan ihoon kiinni. Sain siis hyvän syyn käpertyä sohvalle teepannun kanssa lukemaan kirjoja. Katsoin Bookbeatista, että maaliskuussa tuli luettua/kuunneltua 11 kirjaa, viimeisellä viikolla vauhtia yksi per päivä (reissussa en tainnut lukea kuin yhden). Oma kuva Pompeijista, taustalla Vesuvius Ja se on tehnyt aivan mielettömän hyvää! Niin mielialalle kuin kirjoittamisfiilikselle. Enimmäkseen luin nu...

 Täytyy sanoa, että kaikesta matkustushässäkästä huolimatta joulutauko Suomessa oli kyllä hyvä. Se nimittäin avasi silmiä Italialle ihan uudella tavalla, ja toki myös Suomelle. Oli outoa tulla takaisin Italian kämppäämme, missä kaikki omat tavarat odottivat, ja kävellä taas tutuilla kaduilla. Kotiin palaaminen on kuitenkin aina ihana tunne, ja pieni ero saikin arvostamaan monia asioita enemmän kuin syksyllä.  Nyt toki ero Suomeen on myös selvempi, kun saavuimme pakkasen ja lumen keskeltä aurinkoon. Lämminhän täälläkään ei ole, mutta on silti tarkenee istua tammikuussa omalla terassilla lounaalla, ainakin aurinkoisella säällä (paksujen vaatteiden ja viltin kera toki). Photo by Daoudi Aissa on Unsplash Rakastan talvea ja lunta, mutta onhan tämä kokemus ja etenkin J nauttii valoisuudesta. Tietenkin ihanaa on myös se, että ei ole kiire minnekään, ei mitään aikatauluja (paitsi itse itselle asettamat) ja saa uppoutua täysillä taas kirjoittamiseen ja taiteen tekemiseen. Nyt olemme k...

 Tein tällaisen postauksen syksylläkin ja nyt kun on vielä uusi vuosi, mikä olisikaan parempaa kuin tehdä lupauksia ja asettaa tavoitteita? Ja sitten tietenkin rikkoa ne kaikki. Ei vain, en taida nyt mennä ihan niin pitkälle kuin syksyllä. Osittain sen takia, etten kauheasti ehtinyt orientoitumaan Italiaan tuloon saati miettimään, mitä täällä tekisin. Vain kirjoittamisasioita olen miettinyt jo aiemmin. Photo by Moritz Knöringer on Unsplash Tai no yksi asia, joka meille nousi selvästi mieleen jo Suomeen palatessa, on se, että tänä keväänä yritämme J:n kanssa ottaa vielä enemmän irti Italiassa olosta, emme pelkästään taiteilusta. Nyt, kun olemme saaneet pahimmat himot kirjoittamiseen ja taiteen tekemiseen ulos itsestämme, yritämme keskittyä myös muihin asioihin. Toki edelleen taidevälivuosi on meille se tärkein juttu, ei se, että olemme Italiassa.  Olosuhteetkin tähän pakottavat, sillä koronan vuoksi ainakin nyt alkuvuoden J:n koululla saa olla vain oppituntien ajan eikä hän nä...

 Pahoittelut blogin hiljaisuudesta menneellä viikolla. Toivuin lopulta sairastamisesta, vaikka aikansa otti. Huokaista ei ehtinyt kuitenkaan kuin parin päivän ajan, kun seuraava koettelemus ilmeni: pääsisinkö matkustamaan Italiaan vai en? Minulla oli jo siis lähtökohtaisesti ongelmana lentolippujen kanssa se, että minun oli täytynyt varata ne vanhalla nimelläni, koska sain uuden passin vasta nyt joulukuussa. Olisin tietysti voinut ottaa menon ja paluun erikseen, mutta hinta olisi ollut kaksinkertainen ja koska lentoyhtiöllä luki, että avioliiton takia muuttuneen sukunimen saa korjata maksutta, uskalsin ottaa meno-paluun. No, tietenkään se ei osoittautunut niin yksinkertaiseksi. Soitin jo yli viikko sitten ensimmäisen kerran tilanteestani lentoyhtiölle ja siellä neuvottiin, että asia hoituu, kun lähetän heille vain avioliittotodistuksen ja passin tiedot. Jäin odottamaan vahvistusta korjauksesta, mutta kun mitään ei kuulunut, soitin loppuviikosta uudelleen ja silloin sanoivatkin, ett...

 Suomeen palaaminen Italia-syksyn jälkeen oli yllättävän outoa. Monia asioita arvostaa ihan uudella tavalla ja joitain itsestään selviä asioita olin unohtanut. Tai en unohtanut, mutta olin niin tottunut Italian tapoihin, että joitain hassuja kommelluksia on käynyt. Ylipäätään siirtyminen Italiasta keskelle kovia pakkasia ja lumimyrskyä oli hauskalla tavalla shokeeraavaa matkustamisesta väsyneille aivoille. Ihan ensimmäisenä shokki oli, kun hyppäsin junasta ja lumi narskui kenkien alla. Nauroin ääneen. Silloin tuntui siltä, että todella olen Suomessa. Jalassahan oli tietenkin vain kesäkengät, joten sekin vaikutti kokemuksen outouteen. Seuraava oli ravintolassa, kun tarjoilija kysyi suomeksi, ottaisinko jotakin juotavaa. Ihanaa asioida omalla kielellään ilman stressaamista italian taivutuksista! Nuo ovat varmaan aika ilmiselviä asioita, erilainen sää ja äidinkieli. Muut ovatkin vähän oudompia. Photo by Maria Vojtovicova on Unsplash Kävin kaupassa ostoksilla ja ihmettelin, kun myyjä ...